Työste-hankkeen yhtenä tarkoituksena on työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden työelämävalmiuksien vahvistaminen. Miten työelämävalmiudet ja mielekkään arjen kehittäminen liittyvät toisiinsa?

Yleisiä työelämävalmiuksia ovat mm. elämän hallinta, kumppanuustaidot, ihmisten ja tehtävien johtaminen sekä innovaatioiden ja muutosten hallinta. Työelämävalmiudet kehittyvät aidoissa toimintaympäristöissä konkreettisia, mielekkäitä toimintoja kehittämällä ja kokeilemalla sekä käytännössä toimimalla. Kehittämisessä ja kokeiluissa tulee olla samat elementit kuin hyvässä työssä; sen tulee olla tekijälleen merkityksellistä, antaa onnistumisen kokemuksia, mahdollistaa oppimista, vahvistaa minäpystyvyyttä ja kehittää itsensä johtamista. Toiminnalla tulee olla myös laajempaa merkitystä yhteisölle ja yhteiskunnalle.

Hankkeen työpajoja on tähän mennessä ollut kaksi kertaa aloitustilaisuuden jälkeen. Pajaan osallistuneet ovat tuottaneet jo useita aktiviteettejä (esim. apua arkeen, pihaleikkejä ja tarinoita Myllypurossa, kävelyporukat, asumisen tuki ja tietotekniikka jne), joita halutaan viedä kokeiltaviksi käytäntöön. Työskentely pajoissa perustuu osallistujien aktiiviseen toimintaan. Osallistujat määrittävät itselleen merkityksellisiä asioita omaan asuinympäristöönsä ja tekevät päätöksi, mitä ehdotetuista ideoista lähdetään kokeilemaan.

Kuvaaja:Taneli Lahtinen

Tällaisessa toiminnassa ”työ luodaan” itse ja toimitaan yrittäjämäisesti. Nämä ovat olennaisia työelämävalmiuksia pärjätä nykypäivän työelämässä. Kaikelta työltä odotetaan, että se tarjoaa jotain mielekästä ja merkityksellistä ihmisten omassa kokemusmaailmassa ja toimintaympäristössä. Osallistuminen oman asuinaleen kehittämiseen paikallisessa yhteistyössä sovittujen asioiden suhteen voi vahvistaa niin omaa kuin yhteisön hyvinvointia. Tämä on analoginen ilmiö työhyvinvoinnin kanssa. Työhyvinvointia vahvistaa erityisesti se, että työntekijä kokee työnsä olevan merkityksellistä asiakkaitten kannalta.

Työelämässä tarvitaan yhteistyötaitoja ja itsensä johtamisen taitoa. Verkostoituva työelämä vaatii työntelijältä osaamista työskennellä yhdessä erilaisten ihmisten kanssa. Työ on tullut yhtä aikaa yksilöllisemmäksi siinä mielessä, että omaa työtä pitää osata johtaa, mutta myös yhä yhteisöllisemmäksi, sillä harvaa työtä voidaan enää tehdä täysin yksin. Työste-hankkeessa kehittämistoiminta perustuu siihen, että työelämän ulkopuolella olevat ihmiset ja ikäihmiset yhdessä ovat kehittäjiä. He määrittävät itse, mitä on tärkeää kehittää ja mitä kokeillaan ja keitä alueen muita toimijoita voisi kutsua mukaan. Kyse on oman toiminnan johtamisesta ja verkostojen rakentamisesta. Nämä ovat tämän päivän työelämän ydinosaamista.

Elisa Mäkinen

Kokemus hyvästä arjesta on sidoksissa alueeseen, jossa asumme. Mukava ympäristö ja kivat ihmiset synnyttävät positiivisen tunteen. Kerromme mielellämme muillekin mukavasta asuinalueestamme ja naapureistamme. Mitä enemmän olemme itse osallisena omaa asuinaluettamme koskevassa päätöksenteossa tai alueen toiminnassa, sitä enemmän koemme alueen omaksemme. Ja mitä enemmän alue tuntuu omalta, sitä merkityksellisemmäksi se meille muodostuu.

Kuvaaja: Kanerva Mantila

Osallisuus omaa elämää koskevaan päätöksentekoon on perustuslaillinen oikeus. Käytämme sitä omassa kodissamme. Miksi kuitenkin luovutamme saman oikeuden kovin helposti muille silloin, kun kyse on omasta asuinalueestamme?

Ihminen on hyvä oppimaan. Otamme erilaisia rooleja eri tilanteissa. Roolit voivat olla itse rakennettuja tai meille annettuja. Oppiminen rakentuu tilanteissa, joissa itse olemme mukana. Asuinalueen rakentamista ja monia sen toimintoja säätelevät monet säädökset, jotka tulevat meille annettuina. Ne ovat toki tarpeellisia. Tarvitsemme yhteisiä pelisääntöjä, jotta elämä asuinalueella sujuu sopuisasti. Samalla opimme helposti myös sellaisen toimintatavan, että asuinalueen toiminta on jonkun muun järjestämää ja minä olen sen kohde. Entä jos näkökulman muuttaisi toisenlaiseksi? Mitä tapahtuisi, jos minä asukkaana olisinkin se, joka tuon esille tärkeitä asioita asuinalueellani ja veisin niitä yhdessä muiden kanssa eteenpäin? Ja vielä niin, että ammattihenkilöt mahdollistaisivat tämän?

Uuden roolin omaksuminen edellyttää paikkoja ja tilanteita, joissa oppimista voi tapahtua. Osallistumalla yhdessä muiden kanssa hyvän arjen rakentamiseen omalla asuinalueelle voimme oppia aktiivista kansalaisuutta. Ihmiselle ei kuitenkaan riitä, että hän vain oppii jotakin. Sen, mitä tehdään, tulee olla itselle merkityksellistä.   Hyvä arki on kokemus itselle merkityksellisten asioiden toteutumisesta. Hyvää arkea tulee jokaisen voida olla rakentamassa itse. Mutta ei yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. Tätä tehdään Työsteessä.

Elisa Mäkinen