Kokemus hyvästä arjesta on sidoksissa alueeseen, jossa asumme. Mukava ympäristö ja kivat ihmiset synnyttävät positiivisen tunteen. Kerromme mielellämme muillekin mukavasta asuinalueestamme ja naapureistamme. Mitä enemmän olemme itse osallisena omaa asuinaluettamme koskevassa päätöksenteossa tai alueen toiminnassa, sitä enemmän koemme alueen omaksemme. Ja mitä enemmän alue tuntuu omalta, sitä merkityksellisemmäksi se meille muodostuu.
Kuvaaja: Kanerva Mantila
Osallisuus omaa elämää koskevaan päätöksentekoon on perustuslaillinen oikeus. Käytämme sitä omassa kodissamme. Miksi kuitenkin luovutamme saman oikeuden kovin helposti muille silloin, kun kyse on omasta asuinalueestamme?
Ihminen on hyvä oppimaan. Otamme erilaisia rooleja eri tilanteissa. Roolit voivat olla itse rakennettuja tai meille annettuja. Oppiminen rakentuu tilanteissa, joissa itse olemme mukana. Asuinalueen rakentamista ja monia sen toimintoja säätelevät monet säädökset, jotka tulevat meille annettuina. Ne ovat toki tarpeellisia. Tarvitsemme yhteisiä pelisääntöjä, jotta elämä asuinalueella sujuu sopuisasti. Samalla opimme helposti myös sellaisen toimintatavan, että asuinalueen toiminta on jonkun muun järjestämää ja minä olen sen kohde. Entä jos näkökulman muuttaisi toisenlaiseksi? Mitä tapahtuisi, jos minä asukkaana olisinkin se, joka tuon esille tärkeitä asioita asuinalueellani ja veisin niitä yhdessä muiden kanssa eteenpäin? Ja vielä niin, että ammattihenkilöt mahdollistaisivat tämän?
Uuden roolin omaksuminen edellyttää paikkoja ja tilanteita, joissa oppimista voi tapahtua. Osallistumalla yhdessä muiden kanssa hyvän arjen rakentamiseen omalla asuinalueelle voimme oppia aktiivista kansalaisuutta. Ihmiselle ei kuitenkaan riitä, että hän vain oppii jotakin. Sen, mitä tehdään, tulee olla itselle merkityksellistä. Hyvä arki on kokemus itselle merkityksellisten asioiden toteutumisesta. Hyvää arkea tulee jokaisen voida olla rakentamassa itse. Mutta ei yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. Tätä tehdään Työsteessä.
Elisa Mäkinen
