Hankeväsymystä vai hankevireyttä?

”Meillä olisi tällainen hanke, tuletko mukaan?” On sangen mielenkiintoista tarkkailla omia reaktioitaan, kun kuulee tämän nykyajan tunnuslauseen. Uusi hanke, niinkö? Innostunko ideasta edes varovasti − vai valtaako minut äkillinen halu poistua paikalta, ehkä jopa piiloutua pöydän alle tai sohvanpohjaan?

Kuulin sanan ”hankeväsymys” ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun työskentelin Euroopan aluekehitysrahaston kulttuuriprojektissa Pohjois-Suomessa. Projektini pyrki rakentamaan yhteistyötä Karjalan tasavallan kirjallisuusväen kanssa ja keskittyi samaisiin runokyliin Vienassa, joista Lönnrot aikoinaan keräsi kansanrunoutta Kalevala-eepokseen.

Hankeväsymystä kuulemma oli havaittavissa noissa runokylissä, kun EU-projekteja tuli ja meni. Ymmärsin, että väsymystä runokylien asukkaille aiheutti ennen kaikkea se, että hankkeita oli niin monia ja ne olivat osin päällekkäisiä. Hankkeita erikoisine lyhennenimineen putkahteli ilmoille kuin sieniä syyssateella; touhua, suunnitelmia ja korkealentoista puhetta riitti. Pysyviä tuloksia lienee putkahdellut ilmoille niukemmin. Se on varmasti ollut iso tekijä, joka on luonut skeptisyyttä hankemaailmaa kohtaan.

Kävi minullakin noina vuosina joskus mielessä, että osa hankkeista taisi olla pystyssä ihan vaan siitä syystä, että ne voitiin pistää pystyyn. Ei siis siksi, että niillä olisi oikeasti ollut paljonkaan annettavaa.

2000-luvun alun jälkeen on paljon vettä virrannut Vantaassa. Hankkeita on ehtinyt tulla ja mennä niin Karjalan laulumailla kuin kotimaassa, meillä Helsingissä ja Myllypurossakin. Onkohan väsymystä ilmassa vai luovatko hankkeiden tarjoamat mahdollisuudet innostusta?

Ja mikä oikeastaan on tuo ilmiö, hanke, johon voi väsyä? Hankehan on työelämän tapa organisoida hyvin, hyvin erilaisia asioita. Koko termi on varsin hämäävä, koska hanke voi tarkoittaa niin monenlaisia asioita. Määritelmän mukaan hanke on rajattu tehtäväkokonaisuus, joka pyrkii tiettyihin tavoitteisiin. Hanke on ainutkertainen, tarveperustainen ja suunnitelmallinen. Sillä on selkeästi määritellyt resurssit ja ajallinen raami: alku ja loppu. Nämä ovat lähtökohdat, kaikki muu hankkeissa sitten yleensä meneekin paikallisen tilanteen ja tarpeen mukaan. Hankkeiden tavoitteet voivat olla abstrakteja tai hyvin konkreettisia, toiminta mitä moni-ilmeisempää. Se voi olla kehittämistä ja mallintamista, uudistamista ja säilyttämistä, kokeiluja, vahvistamista ja yhdessäoloa.

Tekisi oikeastaan mieli sanoa, hankkeisiin väsyminen on siis vähän kuin väsyisi itse elämään. Ja se ei ole mikään houkutteleva asia.

Jos väsymys kuitenkin joskus uhkaa, suosittelen ensimmäiseksi koko ”hanke”-sanan aktiivista unohtamista. Väitän, että mieli virkistyy ihmeellisesti, kun ei ajattele ”tekevänsä hanketta” tai ”osallistuvansa hankkeeseen” vaan ajattelee tekevänsä ihan oikeita, itselleen ja muille mielekkäitä ja merkityksellisiä asioita.

Näkemykseni mukaan Työste-hankkeessa on asetelma, joka jo lähtökohtaisesti torjuu hankeväsymystä. Työsteessähän myllypurolaiset eivät ole passiivinen kohderyhmä, jota varten jokin virallinen taho suunnittelisi erilaisia asioita ja aktiviteetteja. Työsteessä annettua on ainoastaan se, että tavoitteena on hyvinvointia ja toimintakykyä tukeva toiminta. Siitä eteenpäin kaikki on napakasti myllypurolaisten omissa käsissä.

Marianne Roivas
suomen kielen ja viestinnän lehtori

Meitä kutsutaan palaamaan aina välillä takaisin siihen johonkin hyvään tai parempaan. Voi tietää olevansa suositun lajin harrastaja, kun on liittynyt asuinalueensa Marttoihin. Naapurien apua voi pyytää taas niin kuin ennenkin, sillä Nappi Naapuri -verkkopalvelu kerää samalta alueelta yhteen asukkaita, jotka voivat vaihtaa palveluksiaan tarpeensa mukaan. Yhdenlaisesta perinteen paluusta kertoo sekin, että jokin aika sitten uutisoitiin, että Afrikan tähti -pelit oli myyty kauppojen hyllyiltä loppuun. Älypuhelimen tilalle voi hankkia sellaisen omalla jalallaan seisovan puhelimen ja tietenkin laittaa sen puhelinpöydälle.

Myös Mölkky-ulkopelille on kertynyt pelivuosia rivakasti. Kun Mölkyn pelaajia löytyy vuosien varrella aina vain lisää, voi sitä kutsua perinnepeliksi. Tämä uusi nimitys johtaa Helsingin Myllypuroon, jossa on syksyllä 2015 alkaneen TYÖSTE-hankkeen myötä otettu Mölkky peliksi, joka tuo yhteen alueen ikäihmisiä ja työttömänä olevia asukkaita. Kun olen sisäistänyt sen, että Mölkky on perinnepeli, on vuoroni kohdata sekin, että sen pelaamisessa toteutuu yhdessä tekeminen, ja näin ollen on myös yhteisöpeli.

Huomaan, että nyt on aika selvittää, että mistä Mölkyn pelaamisessa on kyse: millaista peliä Myllypurossa tulevat pelaamaan eri-ikäiset asukkaat? Millaisen pelin äärelle he perustavat yhteisöjään?

Ehkäpä suomalaisen mielessä Mölkyn suosio on sen yksinkertaisuudessa. Mölkkykeilat on yleensä valmistettu luonnonmukaisesta puusta. Pelin kotisivuilla puumateriaalin luvataan tulevan kestävästi kasvatetuista metsistä. Suomalaiselle pelaajalle puu on tuttu, jopa rakas materiaali. Siihen on useimmilla jonkinlainen tunneside. Iäkkäät pelaajat ovat ehkä jossain vaiheessa elämäänsä lämmittäneet puulämmitteistä saunaa. Klapeja on tarvittu lämmitystarpeisiin. Iäkkäillä helsinkiläisillä on tietoa siitä, miten maisema on vuosikymmenien kuluessa muuttunut, kun metsiä ja metsikköjä on hakattu pois asutusalueiden tieltä.

Pidän mölkkykeilan tunnusta. Keilaa ei ole käsitelty ainakaan näkyvästi millään aineella. Keilassa on sellainen tuntu kuin se olisi juuri tullut verstaasta. Keilat eivät ole komeilevia. Ne sopivat jokaiselle. Tuntuu, että puuhun perustuvan pelin ympärille on hyvä kokoontua, on kuin kokoontuisi yhteisen takkatulen äärelle!

Olen tottunut näkemään Mölkyn pelaajia pölyävillä hiekkakentillä. Mölkky on kuitenkin peli, jonka voi viedä mukanaan lähes minne vain. Jos keilat pysyvät pystyssä pelialustalla, Mölkkyä voi pelata. Ryhmät varmaan kiinnittyvät tuttuihin pelipaikkoihin, mutta periaatteessa sitä voi pelata paikkaa vaihdellen, kunhan pelaajat tietävät, minne kullakin kerralla suunnataan.

En tunne Myllypuron aluetta, mutta asukkailla on paikantuntemus hallussaan. Myllypuron ulkoilukentällä on ilmeisen hyvä pelata Mölkkyä. Vai onko vaikkapa Myllypuron Mediakirjaston läheisyydessä alue, jossa voisi lämpimänä kevätpäivänä käydä Mölkkymatsin? Siinä samalla iäkkäät myllypurolaiset ja työtä hakevat asukkaat voisivat hyödyntää myös Mediakirjaston palveluita. Ensin Mölkkyä, sitten vaikka kirjastoon!

Kun tunnistaa toisen Mölkkyä pelaamaan haluavan myllypurolaisen, voi tätä haastaa peliin. Mölkyssä riittää, että pelaajia on kaksi. Isolla joukolla pelaamisesta tulee tietenkin vauhdikkaampaa ja hauskempaa. TYÖSTE-hankkeessa toivotaan saatettavan yhteen iäkkäitä ja työikäisiä, jotka ovat vailla työtä. Mölkky yhdistää kaikenikäisiä kuntoon katsomatta.

Mölkkyä Myllypuron kauppakeskuksen aukiolla (kuva: Toni Saravirta)

Tutustumiseni Mölkkyyn alkaa olla jo paremmalla puolella. Saavatko myllypurolaiset myös maahanmuuttajataustaiset naapurinsa mukaan pelaamaan Mölkkyä? Näin voisi käydä, koska säännöt ovat helpot. Voisi olla ehkä hyvä osata numerot suomeksi. Sitten voi jo käydä pelaamaan. Tuleeko Mölkky olemaan Myllypurossa sellainen ajanviete, joka tuo yhteen iäkkäitä maahanmuuttajia, suomalaistaustaisia iäkkäitä ja työikäisiä näistä kummastakin ryhmästä?

TYÖSTE-hankkeesta lähtöisin oleva Myllypuron Mölkky on nyt suunnitteilla, mutta seuraavien kuukausien kuluessa siitä voi tulla elävä, elämää ja ihmisiä yhdistävä peli. Vaikka Mölkky on verrattain tavallinen peli, sitä voi pelata, vaikka olisi puolustanut Suomea sodassa, menettänyt toisesta kädestään liikkuvuuden, käynyt läpi YT-neuvottelut, tehnyt liian paljon pätkätöitä tai huomannut, että suomen kieli tarvitseekin vielä kohennusta, jotta työpaikka irtoaisi.

Iäkkään ja työttömän olevan välille voi kehittyä yllätyksellinen suhde, josta aukeaa näköalaoja kauas menneisyyden ja tulevaisuuden kysymyksiin ja kokemuksiin. Yksinäiseksi itsensä tunteva iäkäs voi löytää toisen yksin olevan iäkkään, joka on henkilönä mielenkiintoinen ja luottoystäväksikin sopiva. Työtön asukas ehkä kohtaa toisen samassa tilanteessa olevan ja syntyy yhteistä kokemustenvaihtoa ja kasvamista. TYÖSTE-hankkeen Mölkky-ryhmissä monet ihmissuhteiden suunnat ovat mahdollisia. Ihmissuhteet rakentuvat yhteisöllisyydeksi, yhteisen voiman kerrostumaksi.

Mira Kärppä, Milla Pitkänen ja Toni Saravirta

Työsteen tarkoituksena on saada työtä vailla olevat ja ikäihmiset yhdessä kehittämään itselleen mielekkäitä arjen toimintoja ja myös kokeilemaan niitä käytännössä. Ideoita kehitellään ensin työpajoissa ja tuumasta toimeen ryhdytään mahdollisimman pian osallistujille tutuissa maisemissa.

Kahdessa ensimmäisessä työpajassa ideoitiin ja työstettiin teemoja, kuten ulkoilua ja pihapelejä. Sellaisia jotka oikeasti kiinnostavat tai voisivat olla kokeilemisen arvoisia pajaan osallistujien mielestä. Seuraavassa työpajassa Sari Nybäck Nuorisoasiankeskuksesta piti ympäristövastuullisuudesta esityksen, joka innosti osallistujia suunnittelemaan kaupunkiviljelypäivää. Huhtikuun alussa kaikki oli valmista Kaunis Myllypuro -tapahtumaan.

Mielenkiintoisen ohjelman lisäksi tapahtumaan saatiin järjestettyä keväistä auringonpaistetta! Kauppakeskuksen aukiolle olikin kerääntynyt mukavasti väkeä, niin iän myötä kuin muulla tavoin elämänkokemusta hankkineita. Maukkaan kasvishernekeiton nauttiminen näytti olevan luonteva tapa saada toisille tuntemattomat ihmiset jutustelemaan keskenään. Ja Mölkyn pelaaminen porukalla toi kivasti hymynkaretta uurteisimmillekin kasvoille. Monenmoista ympäristöaiheista ihmeteltävää oli infoista ja istutuksista sahansoittoon. Tärkeintä on saada ihmiset kohtaamaan ja kokemaan yhdessä uusia ja innostavia asioita. Oppi ja onnistumisen elämykset kuuluvat myös vanhoille päiville, ja ennen kaikkea välillä kovaakin elämänkoulua käyneille.

Istutuspussien taittelun opettelua (kuva: Toni Saravirta)

Voisiko kaupunkiviljely olla jotain sellaista, joka loisi yhteisöllisyyttä myllypurolaisten välille ja josta itse kukin saisi merkityksellisiä kokemuksia? Arki betonilähiössä ei olisi niin harmaata, kun ihmiset eivät aina kulkisikaan sen puiston penkillä istuvan ihmisen ohi. Syntyisi tunne, että elämässä olisi vielä jotain annettavaa, tai enemmänkin.

Iso tehtävä Työsteen verkostotoimijoille on tietysti löytää ne työtä vailla olevat ja iäkkäät ihmiset, joita kaupunkiviljely kiinnostaa tai ainakin voisi herättää uteliaisuutta. Ihmisten tavoittamisen lisäksi pitää myös perehtyä itse asiaan, jos asiakas haluaa siitä jotain kysyä. Mitä viljelyn aloittaminen vaatii, mitä voi kasvattaa ja missä? Onko Myllypurossa sellaista? Mitä iloa ja hyötyä siitä voisi olla? Jospa hieman ääneen ajattelua aiheesta – kun se näytti niin kiinnostavan ihmisiä tapahtumassa.

Kaupunkiviljelyä voi harrastaa kuka vain ja melkein missä vain! Se voi yksinkertaisimmillaan olla todella helppoa ja kokemattomatkin selviytyvät siitä aivan varmasti. Viherpeukalot voivat kasvattaa vaativiakin vihanneksia ja kasveja. Hekin saavat haastetta kaupunkiviljelystä niin halutessaan.

Mitä sitten voidaan kasvattaa ja missä? Lähes kaikkea voidaan kasvattaa, kasvatuslaareissa ja – säkeissä voidaan kasvattaa esimerkiksi perunaa pienessäkin tilassa. Keittiössä voi kasvattaa erilaisia yrttejä, ja parvekeviljely antaa silmäniloa myös ohikulkijoille. Erilaisten kukkien siemenpommeja voi heitellä mihin vain, ehkä näin jopa asfaltti saadaan helposti kukkimaan? Taloyhtiön keskuudessa asukkaat voivat lisätä yhteisöllisyyttä viljelemällä yhdessä. Naapurit voivat laittaa kerrostalon sisäpihalle kasvatuslaareja, tietenkin taloyhtiön hallituksen luvalla.

Viimeisen vuosisadan aikana suomalaiset kaupungit ovat kasvaneet todella nopeasti ja betonilähiöitä on tullut pääkaupunkiseudulle runsaasti. Ainoat vihreät alueet, missä asukkaat ovat voineet itse puuhastella, ovat siirtolapuutarhat ja palstat. Onneksi kaupunkiviljelystä on alettu puhua nyt enemmän, ja se on tullut ihmisten tietoisuuteen.

Myllypurossa kaupunkiviljelykset saivat alkunsa vuonna 2012. Viljely lähti liikkeelle mistäs muualtakaan kuin paikalliselta lentopallokentältä. Nyt viljelmää hoitaa noin kymmenen paikallista asukasta. Kaupunkiviljelyllä kasveineen ja asukkaineen voidaan elävöittää maisemaa.

Kaupunkiviljely tuo luonnon ja sen antimet ihan lähelle ihmistä. On olemassa useita tutkimuksia, joissa esille tulevat luonnon terveysvaikutukset. Ne ovat suoraan yhteydessä vähentyneeseen kuolleisuuteen ja sairastavuuteen tai koettuun sairauteen. Erilaiset kivut saattavat helpottaa, kun huomio kiinnittyy ympäröivään luontoon. Kaupunkiviljelyllä ja sen tuomalla vehreydellä ja vihreydellä on vaikutuksia myllypurolaisten terveyteen. Kaupunkiviljely antaa mahdollisuuksia yhteiselle toiminnalle ja vuorovaikutukselle myllypurolaisten keskuudessa. Vihreä lähiympäristö ja kasvun havainnointi voi parhaimmillaan herättää muistoja menneisyydestä. Vihreän piristämään ympäristöön alkaa muistojen mukana virrata useita muitakin sävyjä ja värejä.

Mira Kärppä, Milla Pitkänen ja Toni Saravirta