Oven takaa kuuluu ääntä. Joku on tulossa avaamaan. “Hei, olemme geronomiopiskelijoita ja etsimme asukkaita, jotka olisivat kiinnostuneita asukastoiminnasta. Olisitko sinä kiinnostunut mukavasta yhteisestä tekemisestä naapureiden kanssa?” Vanha nainen kutsuu sisään. Elämäntarina huokuu naisen kasvoilta ja silmät kaipaavat läheistä, ne kaipaavat kuuntelijaa. Tarinoita ovien takana on monta. Miesporukka istuu sohvalla, tupakansavu leijailee kattoon. Naurua ja hilpeää huumoria vaan silmistä heijastuu kuva kovasta elämästä, pettymyksistä ja surusta. Taas uusi ovi, jonka avaa vanha mies: “Kyllä sitä aika yksin on kun ovi menee kiinni.” Yhden oven takaa katsoo epäilevä nuori nainen. Tummat hiukset kehystävät tummia kasvoja jotka ovat hyvin sirot ja kauniit. “Ei täällä voi mitään tehdä, pelottaa ulkoillakin lasten kanssa kun epämääräisen oloinen porukka valtaa lasten leikkipaikat.” Hetken juteltuamme nainen pyytää, että hänelle varmasti muistetaan ilmoittaa jos yhteinen äitien ja lasten kerhotoiminta alkaa.

Syksyllä uusi geronomiopiskelijoiden porukka jatkoi keväällä 2016 aloitettua työtä asukastoiminnan virittelemiseksi Myllypuron alueella. Jalkauduimme Yläkiventie 2 ja 4 taloihin. Kiertelimme ovelta ovelle ja haastattelimme asukkaita. 19 tunnissa ehdimme soittamaan 370 ihmisen ovikelloa, tapaamaan toista sataa asukasta. Loppujen lopuksi saamaan 50 ihmistä kiinnostuneeksi projektista, jossa asukkaat itse pääsisivät vaikuttamaan ja luomaan yhteisönsä näköistä asukastoimintaa.

Vaikka kaikki ovet eivät auenneetkaan, kohtasimme monia kiinnostuneita ja innostuneita asujia, jotka olivat halukkaita lähtemään mukaan. Ihmiset olivat avoimesti halukkaita kehittämään omaa naapurustoaan. Kokosimme toiminnan kehittämisestä kiinnostuneita ihmisiä yhteen ja loimme työpajan, jossa asukkaat pääsivät ideoimaan yhteistä, mielekästä tekemistä. Työpajaan kerääntyi asukkaita aina pienestä vauvasta vaariin pohtimaan sukupolvien välistä yhteistä toimintaa. Lasten elokuvailta, miesten peliporukka ja kävelypoppoo saivat jo nopeasti tuulta alleen ja yhteistä toimintaa alkoi rakentumaan. Sekä asukkaita, että meitä opiskelijoita pohditutti kuitenkin paljon se, kuinka saadaan houkuteltua yksinäisiä asukkaita yhteisölliseen toimintaan. Muutama aktiivinen ikäihminen lupasi jatkaa opiskelijoiden aloittamaa etsivää työtä ja hakea ihmisiä aivan kotoa asti. Oli ihana kohdata ihmisiä, jotka olivat niin innostuneita ja kiinnostuneita oman alueensa kehittämisestä. Toisesta ihmisestä huolehtiminen ja välittäminen tuntui yhdistävän työpajan väkeä. Nämä asukkaat halusivat tehdä asuinympäristöstään vielä paremman, iloisen ja eloisan paikan asua.

Arja Apo, Johanna Faraj, Ruth Keyriläinen, Minna Kupari ja Hanna Paunonen geronomi (AMK) tutkinto-ohjelman opiskelijoita