Myllypuron Senioritalon asukkaat olivat nostaneet esille toiveen yksilöllisestä tietokoneen käytön ohjauksesta. Heillä on ollut ryhmämuotoista ohjausta mutta sen lisäksi kaivattiin yksilöohjausta. Geronomiopiskelijat tarttuivat toiveeseen ja aluksi järjestettiin yhteinen infotilaisuus, jossa kartoitettiin ihmisten tarpeita ja varattiin aikoja ohjaukseen. Saimme arvokkaita vinkkejä, linkkejä ja neuvoja SenioriVerkon työntekijöiltä. SenioriVerkko -hyvinvointia mobiilisti (2014-2017) on projekti, jonka päätavoitteena on edistää iäkkäiden toimintakykyä ja osallisuutta tieto- ja viestintätekniikan kautta.
Aluksi hieman jännitti riittäisikö oma osaaminen tietokoneasioissa ja mietitytti millaisia pulmia tulisi eteen. Nämä huolet osoittautuivat kuitenkin turhiksi ja meidät otettiin lämmöllä ja innolla vastaan. Neljänä iltapäivänä istuimme Senioritalon kerhohuoneessa läppäreiden äärellä ja ihmettelimme niiden käyttöä. Onnistuimme auttamaan osallistujia monenlaisissa asioissa, esimerkiksi sähköpostin, Facebookin ja tekstinkäsittelyohjelman käytössä sekä neuleohjeiden hakemisessa, Yle Areenan katselussa ja Skypen käytössä. Etsimme kuvahaulla juuri oikeanlaista kuvaa pöllöneulekuviosta, vaihdoimme Facebookin profiilikuvan mieluisaksi, hioimme tekstinkäsittelyohjelmalla tiedotetta ja asettelimme sitaatteja järjestykseen. Kirjauduimme myös Omakanta -sivuille ja tutkimme diagnooseja ja reseptejä. Monenlaista ihmetystä tuli eteemme mutta lopulta yhdessä pähkäily toi ratkaisun.
Palvelut siirtyvät kiihtyvällä tahdilla verkkoon ja palveluntarjoajien näkökulmasta tämä nähdään yleensä pelkästään positiivisena. Usein kuitenkin tuntuu, että palvelun käyttäjien näkökulma tuppaa unohtumaan. Helposti oletetaan, että verkossa olevat palvelut ovat tasa-arvoisesti kaikkien saatavilla. Näin ei kuitenkaan ole, moni iäkäs tuntee olevansa pakotettu tietokoneen käyttöön eikä taitoja välttämättä ole. Onnekkailla on läheisiä, jotka huolehtivat opastuksesta tai verkossa asioinnista heidän puolestaan. Ohjauksen tarpeeseen on onneksi herätty ja monenlaisia hankkeita ja projekteja tietokoneen käytön mahdollistamiseksi on syntynyt.
Konkreettisen ohjaamisen ja neuvojen lisäksi nuo vierekkäin vietetyt hetket taisivat olla muullakin tavalla merkityksellisiä. Juttua syntyi paljon muustakin kuin vain tietokoneesta, kun oli kiireetöntä aikaa. Vieressä istuminen ja yhdessä oleminen uuden opettelun äärellä jätti tunteen, kuinka tärkeää tällainen yksilöllinen ohjaaminen on. Pystyimme tukemaan heitä arjessa selviytymisessä näiden ohjauskertojen myötä. Tarve tämän tyyppiselle ohjaamiselle oli suuri ja toivon mukaan jatkossakin tätä tukea voitaisiin järjestää.
Kuvat ja teksti: Geronomiopiskelija Niina Räty